Kävimme toukokuussa Minna Sütön kanssa vetämässä tietokirjoittamisen koulutuksen Helsingin yliopiston väitöskirjantekijöille. Väitöskirja on poikkeuksellisen tarkkaan rajattu tietokirjan formaatti. Kirjoittamisen ilo on usein kaukana, kun vääntää argumenttia oman tieteenalansa kaavoihin sopivaksi.
Kuitenkin myös väitöskirjatekstillä saa leikkiä. Sopivilla kirjoitusharjoituksilla voi tekstiin löytää uusia näkökulmia ja oppia itsestään kirjoittajana.
Yksi koulutusta varten laatimani harjoitus muuttaa väitöskirjan sankaritarinaksi. Harjoitus menee näin:
Väitöskirja seikkailuna -harjoitus
Vastaa seuraaviin kysymyksiin spontaanisti, enempiä päkistelemättä:
- Kuka väitöskirjasi on päähenkilö?
- Miksi hän on tärkeä?
- Kuka on pahis (vastustaja)?
- Mistä konfliktissa on kyse?
- Millaisia esteitä päähenkilö kohtaa?
- Kuka auttaa häntä?
- Mikä on ratkaiseva kriisi- tai muutoskohta?
- Miten siitä selvitään?
- Miten tarina päättyy?
- Mikä on muuttunut verrattuna alkutilanteeseen?
Kirjoita sitten väitöskirjasi tarina näiden elementtien avulla noin kymmenessä virkkeessä.
Väkipakolla tarinallistaminen ja kaavamaisen tapahtumakulun vääntäminen esille tekstistä, josta puuttuvat selkeät toimijat ja juonirakenteet, voi aluksi tuntua typerältä. Mutta harjoitusta ei pidäkään ottaa liian vakavasti. Toisinaan väitöskirjan kirjoittamisen suurin ongelma on se, että kirjoittaja ottaa tehtävänsä liian ryppyotsaisesti. Tekstillä leikkiminen tuo projektiin tervettä etäisyyttä.
Harjoitus voi myös paljastaa jotakin olennaista oman väitöstekstin luonteesta. Häämöttääkö sen takana jonkin kulttuurinen mallitarina? Onko tieteellinen argumentti itse asiassa jo ottanut tarinan muodon, vaikka kirjoittaja ei ole sitä tietoisesti sinne rakentanut? Millaisiin taustaoletuksiin tai arvoasetelmiin tarina perustuu?
Harjoitus voi myös auttaa kirkastamaan sitä, mikä on se keskeinen konflikti tai muutos, jota väitöskirja käsittelee. Pyrkiikö väitöskirja kumoamaan aiempaa tietoa tai avaamaan uusia näkökulmia? Tulevatko nämä pyrkimykset tarpeeksi selvästi esille tekstissä? Väitöskirjantekijät ”hukkaavat” usein keskeisen tieteellisen kontribuutionsa yleiseen oppineisuuden esittelyyn ja aihealueen perkaukseen. Joskus muutos puuttuu kokonaan, mikä on merkki siitä, ettei väitöskirjan fokus ole vielä löytynyt.
Toisinaan käy niin, että kirjan ”päähenkilö” kuin huomaamatta vaihtuu kesken kaiken. Kirjoittaja lähti kirjoittamaan tutkimusta tietyistä lähtökohdista, mutta lisääntynyt tieto on muuttanut tutkimusasetelmaa. Koko kirja kaipaa ryhdistämistä ennen kuin sen sisältö vakuuttaa lukijan.
Harjoitus voi myös paljastaa aukkoja tarinassa tai ristiriitaisia rooleja tai tehtäviä sen osapuolilla. Vaikka harjoituksessa pyydetään nimeämään päähenkilö, vastustaja ja auttaja, nämä toimijat eivät välttämättä ole henkilöitä. Ne voivat olla esimerkiksi teemoja, ideoita, väitteitä tai tutkimustraditioita. Henkilöimisen kautta niiden toimijuus tulee uudella tavalla näkyväksi.
Harjoitus toimii lisäksi havainnollisena indikaattorina siitä, miten pitkälle kirjoittaja on päässyt työssään. Jos elementtien nimeäminen käy sukkelaan, se kertoo kirjoittajan varmuudesta. Materiaali on tuttua, joten sen voi vääntää näinkin kummalliseen muotoon. Jos sen sijaan on vaikeuksia nimetä jo yksin päähenkilöä puhumattakaan tarkemmista juonenkäänteistä, kirjoittaja on todennäköisesti vasta polkunsa alkutaipaleella.
Parinkymmenen minuutin leikittely oman väitöskirjan aineistolla voi avata yllättäviä näköaloja tutkimusprojektiin. Tohtorikoulutuksessa pitäisi panostaa enemmän myös kirjoittamisen opettamiseen, sillä kirjoittaminen on – ainakin humanistisilla aloilla ja yhteiskuntatieteissä – tutkijan keskeisin työprosessi. Se ei ole vain väline raportoida jotakin toisaalla valmiiksi prosessoitua sisältöä; se on itse ajattelun tapahtumista ja työstämistä.
PS. 1 Harjoituksen taustalla on lajista toiseen siirtämisen pedagogiikka [regenring]. Ks. esim. Journal of Writing in Creative Practice 11:2 [2018].)
PS. 2 Kirjallisuudentutkijakollegani Tampereella ovat ansiokkaasti ruotineet kertomuksen vaaroja samannimisessä projektissaan. He analysoivat journalistisia mallitarinoita, mutta yhtä lailla tutkimusteksteissä esiintyy tarinallisia rakenteita, jotka kaipaisivat kriittistä ravistelua.
* * *
Kaipaatko uusia näkökulmia ja iloa tietokirjoittamiseen? Tule mukaan Kirjoita tietokirja! -valmennukseen tai tilaa räätälöity koulutus yrityksellesi tai oppilaitokselle.
Sanna Nyqvist
Luovan kirjoittamisen valmentaja, tutkija ja tietokirjailija