Tiesitkö, että kirjoja oli aikoinaan tapana lukea ääneen yhdessä, ei hiljaa yksin?
Opin asian Ville-Juhani Sutisen kirjasta Vaivan arvoista, jota luen parhaillaan. Sutisen mainio esseeteos pitkien kirjojen lukemisesta voitti syksyllä Tietokirjallisuuden Finlandian. Teosta lukiessa tuntuu kuin pääsisi keskustelemaan kirjallisuudesta hyvän ystävän kanssa. Juuri noin minäkin ajattelen! Tuota en tiennytkään! Kiinnostavaa, otan vinkin ylös!
Parhaimmat tietokirjat ovat mielestäni juuri tällaisia. Ne herättävät lukijassa halun keskustella ja ottaa selvää. Ne auttavat jäsentämään maailmaa ympärillämme ja tarjoavat uusia näkökulmia ja kurkistuksia asioihin, joihin meillä ei ehkä omassa arjessamme ole pääsyä. Kuten vaikka siihen, millaista on tavallisen ihmisen elämä Pohjois-Koreassa tai mistä on kyse Pohjois-Irlannin kiistassa. Tai avaavat uuden, yllättävän näkökulman tuttuun asiaan tai henkilöön, esimerkiksi kertomalla poliittisena kirjailijana tunnetusta George Orwelliin tämän ruusuharrastuksen kautta – ja samalla myös ruusujen kulttuurihistoriasta. Kaikki kolme teosta ovat tehneet itseeni vaikutuksen. Ne luettuani maailma on tuntunut avautuneen taas hieman enemmän.
Toki tietokirjallisuudella on ajatusten ja elämysten herättämisen lisäksi muitakin päämääriä, kuten pyrkimys totuudellisuuteen. Joihinkin tilanteisiin paras tietokirja on sellainen, joka jäsentää tietoa selkeäsi ja jakaa oppeja.
Itselläni on pitkä kokemus matkakirjoittamisesta. Työskentelin useita vuosia matkailulehden toimituspäällikkönä ja myöhemmin päätoimittajana. Olen kirjoittanut kaksi matkailuaiheista tietokirjaa. Molemmat liittyvät matkailun murrokseen, kestävään matkailuun – ja kumpikin pohjautuu työssä hankkimaani asiantuntijuuteen.
Ensimmäisessä, Vastuullisen matkailijan käsikirjassa (2009), halusimme toimittaja Heidi Kalmarin kanssa jakaa lukijalle parhaat neuvomme siihen, millaisilla asioilla omasta matkasta voi tehdä ympäristön kannalta kestävämmän ja sosiaalisesti reilumman sen eri vaiheissa: matkaa suunnitellessa, matkustaessa ja reissun päällä ollessa.
Vuonna 2021 ilmestyneessä Vaihtuvia maisemia – 100 ideaa maata pitkin matkailuun -kirjassa halusin jakaa lukijoille vuosien varrella kerääntyneet parhaat reitti- ja kohdeideani maata pitkin tehtäville matkoille kotimaassa ja Euroopassa.
Lähtökohtana oli pyrkiä yhdessä lukijan kanssa löytämään vastauksia aikamme suuriin, matkustamiseen ja ilmastoon liittyviin kysymyksiin: millaisia matkoja voi tehdä lentämättä, mitä sellainen vaatii ja mihin sitten voisi seuraavalla matkalla lähteä. Lähtökohtana pidin sitä, että matkat olisivat oikeastikin toteutettavissa suomalaisten tavallisten loma-aikojen puitteissa. Samalla halusin herätellä katsomaan karttaa uusin silmin, lentoreittien ulkopuolelta. Sieltä ovat juuri löydettävissä myös ne monen matkailijan etsimät ”uudet”, ruuhkaisten turistireittien ulkopuolella sijaitsevat löydöt.
Vaikka matkailun aihepiiri oli minulle hyvin tuttu, en voinut väittää tietäväni siitä kaikkea. Alusta alkaen ajattelin kirjaa myös matkailijayhteisön toisilleen jakamina vinkkeinä. Niinpä haastattelin kirjaan eri maantieteellisiä alueita ja esimerkiksi ympäristökysymyksiä tuntevia asiantuntijoita, jotta lukija sai mahdollisimman kattavan ja hyväksi todetun oppaan maata pitkin reissaamiseen. Sekä toivottavasti myös innon kokeilla itse!
Tietokirjat syntyvät monista eri lähtökohdista, ja niiden toteuttamiseen on monia eri tapoja. Tietokirjoja myös luetaan eri tarkoituksiin. Vaikka kirjoittaminen itsessään on usein yksinäistä työtä, parhaat kirjat syntyvät silti monen ihmisen yhteistyönä. Vasta sitä kautta ne heräävät keskustelemaan, väittämään, herättämään, liikuttamaan. Parhaassa tapauksessa kirjoista tulee kuin hyviä luottoystäviä.
* * *
Kati Kelola
Luovan kirjoittamisen valmentaja, journalisti ja tietokirjailija
Onko sinulla työn alla tietokirja vai muhitteletko sellaisen ideaa? Vielä ehdit mukaan 18.3.2023 alkavaan Kirjoita tietokirja! -valmennukseen. Kurkkaa lisätiedot täältä ja ilmoittaudu mukaan esittelysivun alalaidasta.